Joulukuu 2010
Vaarin viimeinen taisto loppui 31.12.2011. Veteraani lähti viime matkalle “viimeisen iltahuudon” saattelemana. Tässä linkki vaarin viimematkalle.
Tässä aluksi vähän muuta, blogia mitä joulukuussa 2010 tapahtui.
Eli pikku reissuja sairaalaan ja silleen, on pakko mainita että digikamera hajosi, kun otin viimeisen kuvan vaarista eikä ole sen jälkeen toiminut (ei kannata korjata)
11.12.2010
Janne on sisar hento valkoinen. Pikkuinen 39:n asteen kuumeessa ja korvatulehdus. Tänään jatkuu ja Vaimoke todella kipeänä nukkuu ja oksentaa, myös autoon. Eli eilen ja tänään n. 8 tuntia päivystyksessä. Pitää mennä taitaa pikkuiset taasen jotain apua tarvitsevan, hirveä muistaminen kun molemmilla kauhea määrä lääkkei…
15.12.2010
Vaimoke töissä ja lapsonen paranemaan päin, mutta vielä ei saa mennä ulos. Kaksivuotiaalle aika ikävää, mutta kun räkää nenä suoltaa ja pikkasen kuumettakin. Mutta jos perjantaina pääsisi ulos, kun lääkekuuri loppuu. Mutta ovat kuulema kovia uusiintumaan nämä korvatulehdukset. Ei auta muuta kun toivoa………..tälläistä narinaa nyt.
16.12.2010
Noniin eihän se siihen loppunut, itellä pamahti selkä.
17.12.2010
Ei voi olla………tyttö taasen päivystykseen korvat ei parannu ja pissa vikaa…….
20.12.2010
Tyttö kipeenä edelleen ja labrat vasta torstaina, mutta tyttö ei taudeista paljon välitä. Meuhkaa kun ei mitään olisi, silleen…..
21.12.2010
Ja taasen huomenna labraa ja tulokset torstaina, siis on vaan odoteltava. Mutta tässä matkan varrella on tullut huomattuaa, että Lahdessa toimii hyvin ainakin lastenlääkäri palvelut. Nopeata, asiantuntevaa, ennen kaikkia luotettavaa ja ihmisläheistä.
24.12.2010
Hyvää joulua kaikille ihmisille ympäri maailman toivottaa: Inka, Katja ja Janne
Vaari sairaalaan - aivoveritulppa. Vaari ei puhu enää
koskaan, mutta taivaan koti odottaa.
Siellä on Jumalan ihmisen lapsen hyvä olla. Vaarin viimeiset juttelut
olivat: kohta varmaan lähden taivaaseen Jumalan luokse, mutta mitä minä siellä
teen. Mutta varmaan Jumala minulle jotain tekemistä keksii, ettei aika tule
pitkäksi.
26.12.2010
Vaari kolmas isäni tai oikeastaan neljäs, jos taivaan Isä lasketaan mukaan. Me läheiset odotamme tietoa milloin……. Mutta taivaan isä on laskenut tarkkaan elonpäivämme ja niiden tarkoituksen. Siihen ei ole meillä puuttuminen, emmekä voi vaikuttaa. Paitsi omalla käytöksellä tehdä niistä elämisen arvoista, oli sitten lähtökohdat mitkä tahansa. Isoäitini isän Kalle Luoman lähtökohdat olivat sellaiset, että hän oli huutolaispoika ja söi viisivuotiaana perunankuoria hengen pitimeksi pimeässä torpan nurkassa. Ja ne jotka tietävät tai tunsivat Kalle Luoman tietävät, että sieltäkin voi päästä tekemään asioita, jotka vaikuttivat tuhansien ihmisten elämään. Huutavan ääni korvessa; kuule nöyrän sanankuulijan huokaus…… Oi auta, tue pientä horjuvaa ja kuule rukous pienoinen……
30.12.2010
Tänään kahdeksantuntia sairaalassa, vaarin vieressä. puoliltapäivin tuli soitto sairaalasta, että viime hetket alkaa olla kätösillä. Juttelua, virren veisuuta ja rukoilua läheisten kanssa. Moni tuli katsomaan Vaaria, kiitos heille. Vaari vielä sitkeilee ja pitelee elonreunasta kiinni, mutta kohta taivaan Isä tulee noutamaan Vaarin taivaan iloon ja autuuteen.
31.12.2010
Vaari nukkui pois 02.40, on nyt taivaan kodossa. Siellä on vaarin hyvä olla. Mummo odottanut on jonkin aikaa Vaari kultaa tulevaksi taivaan iloon, ja monet muukin sukulaiset ja ystävät samoin. Vaarin matka maanpäällä on päättynyt, mutta me joka jäämme tänne luonnollisen surun ja ikävän keskelle on muistettava että elämä jatkuu. Ja eläkäämme sen niin että, kerran meille taivaan portit aukenevat. Jumalalle kiitos, kaikesta avusta ja voimasta jota on läheiset saaneet vaarin elonpolun loppu metreillä.