helmikuu 2016
06.02.2016
Kaikkien ihmisten kansallisuuteen, ikään ja sukupuoleen katsomatta tulisi olla lain edessä samanarvoisia. Mutta näin ei ole miksi? Tämä on demokratian hinta.
Jos otetaan Suomi esimerkiksi, 200 henkilölle annetaan valtakirja säätää ja hyväksyä lakeja. On mahdotonta että kaikki lait kohtelisivat tasapuolisesti kaikkia Suomen asukkaita ja ihmisiä jotka tänne tulevat olemaan ja asumaan.
Mutta olisi hyvä kun näitä 200 ihmistä valitaan eduskuntaan, niin kaikki äänestys oikeutetut oikeuttaan käyttäisivät. Mutta miksi näin ei ole ? Syy - heillä on monesti elämäntilanne sellainen että, eivät jaksa enään uskoa että nämä 200 ihmistä saisivat aikaan lakeja ja päätöksiä jotka oikeasti vaikuttaisivat heidän arkielämään.
Venäjällä oli diktatuuri ja kolhoosit. Oli asioita jotka ei toiminut, mutta kaikilla oli töitä. Ja siellä missä kolhoosit oikeasti toimivat kaikilla oli myös ruokaa. Olen nähnyt muutaman dokumentin, joissa entiset kolhoosilaiset haukkuvat nykysysteemiä, koska ennen oli työtä ja ruokaa, nyt ei. Kolhoosin idea on yksi parhaista, mutta siinä on yksi heikkous - jos muutamakin alkaa haluamaan itselleen enemmän kuin toisille, homma ei toimi. Sama juttu on myös kommunismissa jonka periaate on yksi parhaista, mutta sama juttu ei tarvi kuin muutama ihminen joka haluaa enemmän kuin muut niin homma ei toimi. Kirjoittamani teksti on tietenkin erittäin mustavalkoista, mutta periaatteessa näin asiat olivat.
Nyt kun Euroopassa eletään erittäin vakavia aikoja pakolaisten ja talouden suhteen, olisi tärkeää että ihmiset tuntisivat lähimmäisen rakkautta. Kaikki ihmiset auttaisivat toisiaan, niillä resursseilla joita heillä on. Eli solidaarisuutta tarvitaan tämän päivän euroopassa ja muuallakin. On tietenkin niitä jotka käyttävät tätä pakolais tilannetta väärin, mutta aina on ollut ihmisiä jotka näin tekevät - miksi. Kun kun on mahdollisuus siihen. Tämä ongelma pitää poistaa, mutta se on erittäin vaikeaa. Voi vaikka olla että on 40 pakolaista ja niistä oikeita 35, ja viiden takia koko ryhmä lähetetään kotiin. Onko tämä oikein vai väärin. mahdoton vastata vai onko ?
Tälläsiä ajatuksia tuli mieleen kun ajattelin missä mennään ja mikä on tässä ajassa ihmisen paikka ja oikeudet lain edessä. Tämä nyt vaan vähän raapaisee aihetta, mutta toivottavasti saan jonkun ajattelemaan asiaa erinlailla kuin ennen.
12.02.2016
Seuraavana ajatteli kirjoittaa, onko kaikki samanarvoisia kun puhutaan terveydenhoidosta? (ennen sairaudenhoidosta, sinänsä oikea tapa muuttaa katsontakantaa asiaan) Ensinnäkin ketkä päättää isot linjat asian suhteen, eduskunnan jäsenet. Mutta väitän että, suurin osa näistä ei ole välttämättä koskaan käyttänyt julkisia terveyspalveluja, vaan yksityisiä. Eli heillä ei voi olla oikeaa käsitystä siitä, miten tavallisen ihmisen julkiset terveydenhoitopalvelut toimivat tämän päivän Suomessa. Tietenkin ovat asioita lukeneet A4:sia ja kuunnelleet ns. asiantuntijoita. Mutta näin ei saa oikeaa kuvaa siitä missä mennään.
Muutamia vuosia sitten yksi puolituttu kertoi, että hänen vaimonsa oli lähetetty PHKS:sta kotiin kuolemaan (syöpä). Mutta kaverilla oli mettää ja laittoi sitä 300 000 eurolla nurin. Hommasi vaimolleen parhaan syöpähoidon mitä Suomesta saa, vaimo elää tänä päivänäkin. Tässä on yksi ongelma, PHKS pystyisi tarjoamaan saman hoidon, mutta olisi muutamassa viikossa konkurssissa. Eli on pakko tehdä komromissejä, mutta mihin viiva vedetään. Tässä päätöksessä on mukana lukuisia eri tahoja. Oikeaa vastausta on turha alkaa miettimään, koska sitä ei ole. Meidän kaikkien elinpäivät on ennalta määrätty (näin sanoo isokirja, raamattu)
Mutta on tapauksia missä selkeästi voitaisiin toimia toisin. Enoni laitettiin kotiin pilleripurkki kädessä odottamaan leikkaus jonoon, sitä ei koskaan tehty - eno kuoli. Samaan aikaan samassa sairaalassa leikattiin toinen potilas, en tiedä vaikuttiko siihen paljonkin kuka hän oli. Mutta sama vika ja heti leikkaukseen, elää nykyäänkin. Ollaan sitten lain tai terveyspalveluiden edessä saman arvoisia tai ei, mutta viimeisellä tuomiolla on sellainen tuomari, joka kyllä osaa hommansa.
20.02.2016
Lääkäriltä ( terveyskeskus) pyytelin invakortti lausuntoa kuuden vuoden ajan. Lääkäri totesi, että olen oikeutettu invakorttiin, mutta ei ole kirjoittanut lausuntoa. Koska olen itse aiheuttanut vamman - urheilu ja tupakointi. Tässä on kyllä se totuus, että tupakointi surkastaa verisuonia. Eteenkin minulla kun yksi selän ongelma on se, että veri ei kulje kunnolla juuri niissä paikoissa, jotka ei toimi.
Mutta yksityisen puolen lääkärin lausunto riitti ja kuuden vuoden taisto loppu kesällä. Yksityinen lääkäri, joka ei ollut koskaan tehnyt invakortti lausuntoa kysy multa, että mitähän tähän pitäisi kirjoittaa. Mulla oli valmis oma vapaamuotoinen teksti liitteeksi hakemukseen ja kaikki kuvat ja epikriisit selästä miten se on entinen. Lääkäri totesi että tuo on aika hyvä, ja kopioi siitä lähes kaiken. Sitten alkoi miettimään että joku haittaluokitus tähän varmaan tarvii. Katto sen sitten netistä ja se oli siinä.
Tuntuu hassulta kun on kun ainakin kuusi vuotta on täyttänyt kaikki invakorttin vaatimukset ja loppujen lopuksi asia saa päätöksen näin. En tietenkään valita ja olen todella iloinen kun sain kortin. Kortti tulee helpottamaan arkiasioiden hoitoa merkittävästi. Lasten kuljetusta kun pääsee lähemmäksi parkkiin ja omien asioiden hoitoa. Tällä hetkellä pääsen ilman keppiä 100 - 200 metriä. Ja taitaa olla viimeinen kesä mopolla edessä…………. meinaan sattuu ja kovaa ………. nurkissa pyörimistä ………..tai sitten yksi pyörä lisää eli trike.
Ekoja kertoja kun käytin invakortti, tuli sellainen olo että kehtaako nyt sitten ajaa invapaikalle. Kun mun selkävamma on sellainen, että selkä päivän aikaa menee “lysyyn” ja hermot menee puristukseen. tämä tapahtuu vasta iltapäivällä / illalla. Sen jälkeen liikkuminen on todella heikkoa. Tää “kehtaako” varmaan johtuu siitä, että kun on sinnitellyt vuosia vamman kanssa, ei olisi halunnut luovuttaa ja tunnustaa itselle että tässä pisteessä ollaan asian kanssa. Ja monta kertaa on saanut paheksuvia katseita, kun on invapaikalle ajanut. Ala nyt sitten kaikille selittämään ……. ja kun en käytä keppiä, vasta kun on ihan pakko mikä on ehkä tyhmää kun olen tippunut polvilleni muutamia kertoja …… ei muuta kuin ensi viikkoon.
27.02.2016
Selailin koneen tiedostoja ja samalla mietin, erilaisia teknisiä ratkaisuja blogin pitoon. Esimerkiksi video blogia, suoraa lähetystä, äänitiedoston käyttöä.
Selaillessa löytyi kymmenen vuoden takaa Unna ja Nuuk elokuvan tiimoilta tehty Lahden radion haastattelu, ripatin tekosia. En ollut yhtään varma tukeeko julkaisu pohjani äänitiedostoa, tuli halu kokeilla ja homma toimii. Haastattelun erikoisuus on siinä, että ääntä on mukana ennen haastattelua ja sen jälkeen.
Eli tässä yksi tekninen mahdollisuus hoitaa blogia …….kommentoikaa ….
Alla linkki haastatteluun ………..